Gustaf Mauritz Armfelt on historiassamme ainutlaatuinen henkilö, kosmopoliitti, jonka elämäkerrassa vilahtaa niin Tukholma, Berliini, Napoli, Wien kuin Pietarikin. Hän oli kahden lahjakkaan hallitsijan Ruotsin Kustaa III:n ja Venäjän Aleksanteri I:n ystävä ja suosikki, joka oli sekä sotilas että kulttuuri-ihminen. Hän koki elämässään niin voittojakuin tappioitakin, jopa kuolemantuomi, mutta hän selvisi eteenpäin valtavan energiansa ja optimisminsa avulla.

Gustaf Mauritz Armfelt syntyi 31.3. 1757 Tarvasjoella, Juvan puustellissa. Hän opiskeli Turun akatemiassa vuonna 1770, seuraavana vuonna hänet lähetettiin Karlskronan kadettikouluun. Valmistuttuaan koulusta vuonna 1773 hän siirtyi Tukholmaan.

Ollessaan matkalla Keski-Euroopassa Gustaf Mauritz tapasi Kustaa III:n Belgian Spassa ja pääsi nopeasti tämän suosioon. Hän oli myös mukana kuninkaan kuuluisalla ja lähes vuoden kestäneellä matkalla Italiaan ja Ranskaan. Matkalla hän tutustui mannermaiseen kulttuuriin, vahvistuvaan antiikin ihailuun, arkkitehtuuriin, teatteriin ja oopperaan. Vuosikymmenen loppupuolella hän toimi kuninkaallisen teatterin ja oopperan johtajana ja hänet nimitettiin Ruotsin akatemian jäseneksi.

Armfelt yleni myös sotilasuralla Uudenmaan rykmentin komentajaksi ja osallistui Kustaa III.n Venäjää vastaan käymään sotaan. Vaikka hän haavoittui taisteluissa, hän toimi jo 1790 Ruotsin edustajana solmittaessa Värälän rauhaa.

Armfelt kuului Kuningas Kustaa III 1792 tapahtuneen jälkeen holhoojahallitukseen, koska kruununperillinen oli vielä alaikäinen. Hänet kuitenkin syrjäytettiin, hän pyysi eroa tehtävistään 1793 ja sai siirron lähettilääksi Napoliin. Hän menetti aatelisarvonsa vuonna 1794, kun häntä syytettiin salaliitosta holhoojahallitusta vastaan. Syytökset johtivat kuolemantuomioon, ja Armfelt joutui vuosia viettämään maanpakolaisen elämää Keski-Venäjällä. Nuoren kuninkaan astuttua valtaistuimelle Armfelt armahdettiin ja vuonna 1800 hän sai aatelisarvonsa takaisin. Tämän jälkeen hän toimi mm. Ruotsin lähettiläänä Wienissä ja upseerina Pommerin sodassa.

G. M. Armfelt ystäviensä J. A.
Ehrenströmin ja J. Fr. Aminoffin
seurassa.

Suomen sodasta tuli (1808 - 1809) Armfeltin elämässä tärkeä käännekohta, koska se johti Suomen liittämiseen Venäjään, ihaillun Kustaa II:n pojan Kustaa IV:n Aadolfin karkottamiseen Ruotsista ja Napoleon kenraalina toimineen Bernadotten nimittämiseen kruununprinssiksi. Uskollisuussiteet hallitsijaan katkesivat ja Napoleonia vihannut Armfelt päätti siirtyä Venäjän palvelukseen vuonna 1811.

Kun Gustaf Mauritz Armfelt muutti Pietariin toukokuussa 1811, hänelle annettiin tehtäväksi suunnitella uusi Suomen asiain komitea. Hänet myös nimitettiin sen puheenjohtajaksi ja hän oli nopeasti saavuttanut vaikutusvaltaisen aseman keisarin hovissa. Armfelt oli erittäin kielitaitoinen ja tunsi pakolaisajaltaan Venäjää ja lisäksi entuudestaan monia tärkeitä johtomiehiä sekä Suomessa että Venäjällä. Vuodet 1811-1812 olivat Armfeltin loistokautta: hän hoiti Suomen asioita itsenäisesti ja ohitti usein komitean muut jäsenet henkilökohtaisen suosikkiasemansa varassa. Armfelt nimitettiin venäläiseksi kenraaliksi ja keisarin ensimmäiseksi kenraaliadjutantiksi, Turun akatemian kansleriksi ja kreiviksi 1812.

Armfelt pyrki lujittamaan Suomen asemaa ja saamaan maanmiehensä näkemään edut , jonka autonominen asema Suomelle tarjosi. Hänen ansionaan pidetään myös ns. Vanhan Suomen eli Venäjän 1700-luvulla valloittaman Kaakkois-Suomen liittämistä muun Suomen yhteyteen 1812. Myös Helsingin rakentamisessa suuriruhtinaskunnan arvokkaaksi pääkaupungiksi Armfeltillä oli osuutensa.

Kreivi Armfelt menehtyi sairaskohtaukseen 19.8.1814 ollessaan silloin vasta 57-vuotias. Armfeltin kuolema koettiin Suomen ylimmässä virkamiehistössä suurena menetyksenä isämaalle.