|
Kausi 2006
Omat koirat..
Click Up
Simo aloitti keväällä kilpurin uransa juosten huhti-toukokuun vaihteessa
ryhmäkoejuoksunsa. Molemmista upeasti voitot kotiin hyvillä ajoilla ja
näin oli poika "valmis" kunnon koitoksiin.
Ekana varsinaisena kisana olikin sitten Sprintti Derby ja sinnekin vielä
lähdettiin opettelemaan kilpailemista.
Alkueränsä kakkonen ja hyvällä ajalla tuli lunastettua finaalipaikka
heti ekassa kilpailussa ja vieläpä klassikossa.
Finaaliin ei suuria odotuksia ollut ja startissa Simppa näyttikin
olevansa aivan noviisi vielä, huonosti kopista ulos ja viimeinen
kiihdytyksessä. Simo päättikin taistella upeasti paremmasta
sijoituksesta ja kaarteessa nousi hänniltä taistelemaan kärkipaikoista
nousten hienosti kolmanneksi ja hävisi ainoastaan sadasosan kakkoselle.
Näin oli ura avattu ja heti palkintopallille klassikossa.
Sitten oli vuorossa Top
Race ja siinä tuli karsiutuminen arvalla finaalista. Seuraavana päivänä
sijoituslähdössä Simppa nappasi voiton hyvällä ajalla.
Seuraavaksi oli SM kisat Haukiputaalla. Odotukset oli korkealla,
tiedettiin kaiken mennessä nappiin Simolla olevan mahdollisuuksia kolmen
parhaan joukkoon. Nyt oli jo kehitystä tapahtunut startissa ja poika
ehti heti alusta asti muiden mukaan. Alkuerässä tuli paha tälli heti
lähdössä, mutta poika hoiteli homman kotiin ollen kakkonen.
Keskiviikon välierissä kaikki meni jo nappiin ja Simppa oli välierien
nopein.
Finaali olikin sitten yhtä unelmaa, johdossa alusta loppuun ja loppujen
lopuksi selvä ykkönen. Suomen Mestaruus seitsemännessä kisastartissaan
oli paljon enemmän mitä oltiin osattu edes uneksia.
SM kisojen jälkeen vähän huilattiin ja käytiin tutustumassa Tampereen
rataan, harjoituksissa 280m käsiajalla kahden kellon ajat olivat 16.30
ja 16.50, joten odotettavissa oli hyvää Kasvattaja Kisaa ajatellen.
Kasvattaja Kisan alkuerässä hyvä startti ja takasuoralla jo selvässä
johdossa kunnes kolmoskaarteessa tapahtui se mitä aina pelkää eli
loukkaantuminen, Simon vauhti alkoi silminnähden hiipumaan ja
"kolmijalkaisena" maaliin ja aika oli silti alle 29 s.
Maalin jälkeen Simo lopetti juoksemisen lähes kokonaan, niin kova oli
kipu jalassa.
Seuraavan viikon kuvauksissa ei onneksi löytynyt pelättyä murtumaa
metacarpaleista mutta turvotusta oli ja jalka ei kestänyt juoksua
ollenkaan. Edessä oli useita viikkoja lepoa, jotta jalka saataisiin
kuntoon.
Viikkojen tauon jälkeen otettiin yksi lyhyt veto tarhassa pehmeällä
hiekalla ja jalassa oli tämän jälkeen pientä aristusta, joten päätettiin
laittaa Simppa samantien talvilomalle, jotta isommilta vahingoilta
vältyttäisiin.
Simolta siis aivan upea
tulokaskausi, joka tietysti kyllä loppui aivan liian lyhyeen. Olisi
varmasti ollut pojalla sanansa sanottavana monissa kisoissa ja
Vuoden Koira pisteissä mutta tulihan se suurin onneksi sieltä eli Suomen
Mestaruus...
Nearest The Pin
Nailo aloitti veteraanikautensa avoimessa, koska
täytti viisi vuotta vasta elokuussa.
Heti alkukaudesta loistavat kisat Virpiniemi Sprintissä ja Daddy's Flash
Sprintissä, molemmissa upeasti toiseksi.
Kaiken kaikkiaan Nailo starttasi 11 kertaa voitti kolme kertaa ja
ainoastaan kerran sijoittui kolmen parhaan ulkopuolelle silloinkin ollen
neljäs.
Kauden ja hienon uran päätti mantteli kisan Greysport Super Sprintin
voitto kovien kilpakumppaneiden nenän edestä.
Loistava kausi ja päätös hienolla uralle ja mikä kaikkein tärkeintä,
Nailo pystyi vielä näin hienon kauden juoksemaan vakavan loukkaantumisen
jälkeen.
Nailo oli Vuoden Sprintteri listalla upeasti kakkonen.
Fly By Finn
Niemen kausi ei mennyt ihan niin hyvin kuin odotettiin. Odotukset olivat
aika korkeallakin hyvin sujuneen edelliskauden vuoksi.
Alkukausi näytti ihan kohtuulliselta, mutta sitten alkoivat ongelmat
painon kanssa. Paino pääsi putoamaan aivan liian alas ja tämä menee
täysin treenarin piikkiin...
Hyviä startteja kuitenkin kauden mittaan, joka kuitenkin loppui aivan
liian aikaisin, juuri ennen kauden päätavoitetta Oaksia.
Lihasrevähdys ANF Sprintin finaalissa päätti Niemen kauden.
Nyt on pentujen vuoro ja jos paikat kestää nähdään Niemi vielä
veteraaneissa...
Royal Butcher
Osmon kausi alkoi
loukkaantumisten merkeissä. Mystistä jalan kiertämistä hoidettiin ja
tutkittiin vaikka kuinka paljon sen suurempaa vikaa pojasta löytämättä.
Treenikausi kuitenkin jäi lähes kokonaan väliin ja kauteen, kun se
päästiin aloittamaan, lähdettiin aika huonoista asetelmista.
Tarkoituksena saada Osmolle kirjat ja jonkunlaiseen kuntoon Junnu
Derbyyn mennnessä.
Alku näyttikin hyvältä, elokuun lopussa soolokoe 495m 29.91 joka oli
päivän kolmanneksi nopein aika. Seuraavaksi Tampereelle ensimmäiseen
ryhmäkoejuoksuun ja matkana oli 280m, hyvä startti ja kakkosena maaliin
aika 17.05 joka oli myöskin päivän kolmanneksi nopein noteeraus. Jobin
postina tuli startin jälkeen huomattu revähdys ja näin oli Osmonkin
kausi ohi...
Chestnut Jet
Joen reenikausi sujui tosi
hyvin. Suunnitelmissa oli juoksuttaa Joeta vielä avoimessa keskimatkalla
vaikka viisi vuotta mittariin jo kauden alussa tulikin ja näin ollen
osallistumisoikeus veteraaneihin olikin jo takataskussa.
Treenikausi siis sujui Joen osalta hyvin. Se juoksi vetoharjoituksissa
Simon parina ja vanha konkari kyllä vielä siinä vaiheessa näytti
nuorukaiselle juoksemisen mallia.
Ensimmäisessä harjoitusjuoksussa radalla Joelle tuli revähdys oikean
etujalan ojentajaan ja edessä oli saikkaria… Jalka parani hyvin mutta
aika vaikea päätös tehtiin ja laitettiin Joe eläkkeelle.
Syynä tällaiseen päätökseen oli yksinkertaisesti se, että haluttiin
turvata Joelle ”ehjät” eläkepäivät ja ei haluttu ottaa sitä riskiä sen
kanssa, että radalla taas kohta joku paikka olisi pettänyt.
Kaveri on kutenkin juossut pitkän ja menestyksekkään uran jo Irlannissa
ja uralla on ollut ennenkin pieniä loukkaantumisia.
Nyt Joe nautiskelee eläkeläispäivistä ja näyttää sitä juoksemisen mallia
nuoremmille kotipihalla tarhassa.
Fortunate Son
Nalle, loppukauden
”lainakoira”. Nalle siis asusteli SM kisojen jälkeen meillä.
Omistajat Pirita ja Lasse muuttivat Nallen reeniä tälle kaudelle melko
paljon.
Hyvään suuntaan muutokset menivät ja Nalle nappasi upeasti Veteraanien
Suomen Mestaruuden heinäkuussa Virpiniemessä.
Yhdeksän
starttia veteraaneissa, 4 voittoa, 3 kakkosta ja 2 nelosta ja vielä oma
ennätys 280m matkalla ja kaiken kruunuksi Vuoden Veteraani titteli, ei
huonosti. Hyvä Nalle, Pirita ja Lasse.
|
